Aika täällä on mennyt hujauksessa, enkä haluaisi lähteä vielä kotia, koska jään kaipaamaan näitä ihmisiä. Kuitenkin on mukava palata Suomeenkin ja nähdä perhettä ja ystäviä. Sain tästä toppipaikasta varmaan eniten irti uusia kokemuksia ja saavutuksia, mitä ennen olisin osannut vain kuvitella. Tuntuu siltä, että olen kasvanut myös henkisesti tästä kokemuksesta. Kesällä menen elokuuksi takaisin tekemään kuukauden ajan töitä Karrekoliin. En malta odottaa. Tässä hieman kuvia, kun teimme ryhmän kanssa Suomalaisia pannukakkuja! Kävimme myös lääkärikäynillä Mihielin ja Veerlen, sekä Jonaksen kanssa.
